lauantai 15. marraskuuta 2014

Uusi kamera uudet kuvat.

Örkki sai tänään taas toimia mun mallina.  Timi osti uuden kameran ja minä taisin olla siitä enemmän onnellinen, kuin itse ostaja. Kuvat oli ihan super! Toki edelliseen kameraan ostettu pancake-objektiivi vaikutti asiaan. 









Kuten yhdestä kuvastaa huomaa, niin meillä imuri on nykyään kaveri, jonka kanssa voi nukkua. Varsinkin semmosiin paikkoihin on kiva mennä nukkumaan, joissa ei oikeesti olis edes tilaa. Periaatteessa mikään asia ei enää oo pelottava, vaan kaikkea pitää käydä haistelemassa ja jos joku asia on jännä, niin sitten sen kanssa pitää leikkiä!

Tuolla samalla kuvauskerralla otettiin myös hieman videota. Örkin nopeas on kasvanut ihan huimasti ja koppejakin se nykyään saa. Toki heitoissa huijataan hieman, sillä meillä on semmonen "lusikka", mihin se pallo laitetaan. Onneksi semmonen on keksityy, koska näillä mun lyhyillä käsillä ei kauheen pitkälle heitetä..



sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kommelluksia

Sieltä se syksy sitten saapui ja samalla ihanat kurakelit. Oon nyt vakavasti harkinnu kuraliiviä Örkille, sillä tänne asuuntoon kertyy kamalasti hiekkaa vaikka kuinka yrittäis kaveria puhdistaa.

Saatin tädin entisen koiran toppatakki, koska sillä ei nyt enään ollut käyttöä. En periaatteestä käytä koiralla takkia, sillä se ei sitä oikeasti tarvitse. Meillä beauceronit rakastaa lunta ja pakkasta. Pohjavillan ansiosta nillä ei myöskään ole kylmä.  Meidän Örkki näytti aivan ravihevoselta Niken takki päällä.


Mitään kummoista meidän arjessa ei ole tapahtunut. Ainut pieni sydänkohtauksen aiheuttaja oli muutama viikko sitten. Olimme Timin kanssa jo hetken ihmettelleet, että miksi Örkin hengitys haisee usein pissalle. Asiaa ei sen enempää mietitty, mutta jokin aika sen jälkeen lähdettiin etsimään Googlen avulla mahdollista syytä.

 Oireiden googlettelu on toisinaan hyvä idea, mutta välillä se kannattaisi jättää väliin. Ainut diagnoosi urealle haisevalla hengitykselle olisi munuaisten vajaatoiminta. Tutkittiin sne merkitystä ja mihin se johtaisi.  Sanotaanko näin lievästi, että olin aivan rikki, jos Örkillä olisi munuaisten vajaatoiminta.Munuaisten vajaatoiminnassa, jos koiran hengitys haisee urealle, niin silloin useimmiten niiden toiminta on jo aivan finaalissa ja toivoa ei oikeastaan ole.

Vaikka muutama kuukausi aikaisemmin lääkärintarkastuksessa kaikki arvot olivat normaalit, niin haluttiin tarkistaa ja varmistaa ettei toisella ole mitään hätää. Lääkäriaika saatiin seuraavalle päivälle ja sain koko päivän jännittää testituloksia. No, kuten arvata voikin, niin kaikki arvot olivat kunnossa ja normaalit eikä Örkillä ollut mitään hätää. Toinen teoria tälle pissalle haisevalle hengitykselle oli se, että Örkki nuoleskelee lenkillä tyttöjen pissoja. Ja näinhän se todennäköisesti on.





torstai 9. lokakuuta 2014

Syksy saapuu


Täällä taas pitkästä aikaan. Päivät menevät niin nopeasti,ettei edes muista kirjoittaa blogia. Pahoittelut siitä! Meillä on arki rullannut hyvin, jos ei lasketa sitä, että Örkki päätti tehdä meidän vessapaperirullasta lumihiutaleita. Alla kuva kauniista koristelusta.

Poika on selkeästi taiteelliinen ja kuten kasvattaja meille haettaessa sanoi: " Kyllä se Faltsu keksii jotain tekemistä, jos sillä on tylsää!". Ja näinhän se on. Meillä on kengät, sukat, alusvaatteet, kaukosäädin ja jokin muu asia saanut kyytiä.

Syksykin on tullut hirveellä vauhdilla, jopa niinkin nopeasti, että meidän ihana Örkki täytti viime viikon sunnuntaina 1- vuotta. Onnea vielä sisaruksille ! <3

Ihan synttäreiden kunniaksi tein pojulle herkullisen aamupalan. Meillä oli pakastimessa hirven lihaa, joten keitin sitä. Jos satuin poistumaan keittiöstä lihan keittämisen aikana, niin herra tulee komentamaan takaisin keittiöön. Kun liha oli valmis, niin sekoitin lihaan rahkaa. Örkki oli aivan onnesta sekaisin eikä tiennyt miten päin olla, kun keittiössä oli niin ihania tuoksuja.


 Lopuksi onnistuin rauhassa sekoittamaan synttäriannoksen ja jopa ottamaan kuvan meidän suurestä Örkistä. Onhan se nyt niin komia ja samalla kamalan suloinen!

Meidän perusarjen ohessa ollaan käyty Timin vahempien mökillä Ikaalisissa. On ihanaa olla välillä poissa kaupungin vilinästä ja Örkkikin selkeästi nauttii siitä. Toinen juoksee vapaana ja heittelee ittelensä leluja. Todennäköisesti joudutaan ostamaan jostain rivitalo tai omakotitalo todella isolla pihalla, jossa karvapallo saisi juosta päivät pitkät.

Kerrostalossa asuminen ei ole kyllä paras mahdollinen vaihtoehto uroskoiran kanssa. Varsinkin nyt, kun nartut kiinnostaa aivan liikaa. Joka kerta, kun jossain on juoksunen narttu niin korvat ja järki jää kotiin ja kuuluu jatkuvaa ininää ja ulinaa Örkistä. Se on hyvinkin rasittavaa.




Tästä syystä ollaan Timin kanssa mietitty kastraatiota, sillä se rauhottais meidän elämää todella, todella paljon. Lenkkeily ja arkikin olisi niin paljon helpompaa. Todennäköisesti kastraatio tehdä talven tai kevään aikana, kunhan löytyy meille sopiva ajankohta ja paikka.


tiistai 16. syyskuuta 2014

maanantai 15. syyskuuta 2014

Agilityn ihmeellinen maailma

Sunnuntaina kävimme tutustumassa agilityn ihmeelliseen maailmaan. Tarkoituksena oli hieman tutustua halliin ja sieltä löytyviin ihmeellisiin vempeleisiin. Olen Machon kanssa muutama vuosi sitten käynyt treenailemassa, joten teki itsellenikin hyvää palautella asioita muistiin.









Treenipaikka oli Koirakoulu Kompassin tilat, jotka olivat todella siistit ja viihtyisät. Voin lämpimästi suositella! Annoimme Faltsun hetken tutkia paikkoja, jonka jälkeen tutustuttiin putkeen. Se on mielestäni helpoin "este" näin alkuun.


 Selkeästi kaikki uusi hieman jännitti, mutta lyhensimme putken niin, että toiselle puolelle näki selvästi. Jäin Faltsun kanssa ja Timi meni toiseen päähän. Aluksi putkeen mentiin Timin ja pallon perässä ja siihen sitten lisättiin "putki"- käsky. Hetkessä se oli jo tajunnut homman ja putkea vaan pidennettiin ja pidennettiin.

Välillä pidettiin pieniä taukoja, ettei vaan poju väsähdä heti ja mielenkiinto säilyy. Paussit veirähti parhaiten pallon kanssa ja sitten jatkettin. Olin varannut agility-puolen meille tunniksi, mutta tiesin ettei me siellä niin kauaa olla. Koska putki sujui niin hyvin päätin, että lisätään haastetta ja kokeillan pussia.


Haasteena "pussissa" on se pressuosa, jonka koira joutuu itse ns. avaamaan.  Aluksi teimme niin, että Timi piti päätyä auko, jotta Faltsu tottuisi esteeseen ja ettei pressu jännitäis. Kun käsky oli hallussa, niin alettiin pienentämään ulosmenoaukkoa. Lopuksi Faltsu meni rohkeasti itse pressun läpi!

Valitettavasti kuvat eivät ole ihan parhaimpia, mutta  muutaman kerkesin ottamaan. Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti Faltsusta ja olen todella ylepä pienestä miehestä. Se oli illalla aivan poikki, koska se oli antanut kaikkensa treeneissä. Aivan varmasti menemme uudestaan!






torstai 11. syyskuuta 2014

Koirakaverit

Faltsu on pennusta lähtien tykännyt muista koirista, mutta nyt varttuessa se on alkanut valikoivaksi. Joidenkin uroksien kanssa on kismaa, mutta taas toisten kanssa herra tulee todella hyvin toimeen. Hyvänä esimerkkinä on Örkin paras kaveri Boris, joka on 1- vuotias husky. Boris on hyvinkin valikoiva koira ja tulee omistajansa mukaan toimeen hyvinkin harvan koiran kanssa.



Kuitenkin pojilla on aina mennyt todella hyvin keskenään. Painitaan, näykitään, juostaan, painitaan jne. Tätä jatkuu kunnes ei vaan enää yksinkertaisesti jaksa. Painiminen on Örkin mielestä parasta varsinkin, kun on kaverin kanssa samalla aaltopituudella.Muitakin uroskavereita toki on, mutta mielestäni Faltsun ja Boriksen temmelystä on niin mahtava katsoa!


Narttujen kanssa kaikki sujuu myös hyvin, kunnes vastaan tulee todella hyvän tuoksuinen tytsy. Silloin Faltsu ei voi enää keskittyä mihinkään muuhun. Tuo  on välillä hyvinkin rasittavaa. Minkäs sille voi, että toinen alkaa ymmärtää mitä tytöt on .

Hauskin koirakavereissa on, että Faltsu haluaisi olla kaikkien pienien koirien ystävä. Nuo pienemmät yksilöt eivät vain oikein ymmärrä, ettei toinen halua mitään pahaa. Vastaan on kuitenkin tullut muutama todella mukava ja hauska tapaus.

Sunnuntaiksi varasin meille Konalasta agilityhallivuoron, niin päästään vihdoin treenaamaan alkeita! En malta odottaa!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Esittelyssä itse Örkki


Faltsu, Örkki, Örkkimörkki, Föltsi... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, vai miten se meni?  Pojun oikea nimi on Avataran Fallagher ja syntynyt 05.10.2013, joten ikääkin on jo kohta vuosi. Ensinmäisestä yöstä lähtien herra on ollut hyvinkin pirstakka ja veikeä tapaus.

Meillä ollaan kaikkiruokaisia, joten sen suhteen ei ole mitään ongelmia ollut. Suurimppiin herkkuihin taitaa lukeutua veriletut ja kurkku. Meillä syödään pääsääntöisesti nappuloita, mutta aina välillä annetaan lihaa. Kerrostalossa asumisen huono puoli on se, että kun masu toimii turhankin hyvin, niin pihalle ei kuitenkaan kauhean nopeasti pääse. Onneksi tätä ongelmaa ei kuitenkaan useasti ole.


Luonteeltaan Örkki on todella kiltti ja ihmisrakas. Toki löytyy myös löytyy niitä päiviä, jolloin korvat ja kuulo ovat täysin kadoksissa. Onneksi niitä on kuitenkin harvoin. Yleisesti Faltsun kouluttaminen on ollut helppoa, sillä se oppii nopeasti ja haluaa mielyttää meitä molempia. Tarkoituksena on tässä kuussa tutustua agilityn ihmeelliseen maailmaan.

Faltsulla on myös tämmöisiä rodulle ominaisia ja hieman erikoisia tapoja. Esimerkiksi kuten alla olevista kuvista näkee, Faltsu luulee olevansa kamalan pieni sylikoira. Toinen samantyylinen tapa on pään roikottaminen sohvalta. Tätä tekevät myös vanhempani beauceronit. Viimeisenä erikoisena tapana on pyllyn laittaminen sohvalle, eli ihan kuin hän istuisi sohvalla. Näitä erikoisia tapoja saa edelleen ihmetellä ja nauraa niille!


 

Faltsun lempparipuuhaa on naaman ja jalkojen nuoleminen, jota se saatta yölläkin käydä tekemässä. Toinen lempparijutut on tennispallo. Itseasiassa Faltsu on aivan pallofriikki, se tekee ihan mitä vaan, jotta sille heitettäis palloa. Koulutuksen apuna olen siis käyttänyt tennispalloa, koska se on pojulle paras palkkaus vaikka herkut maistuvat myös.

Tihutöitä on myös kerennyt tekemään. Hieman on jalkalistaa nakerrettu, kenkiä pureskeltu, kenkien nauhoja avattu, aurinkolasit tuhottu, pleikakrin ohjaimia pureskeltu yms. Kyllä näitä löytyy, mutta onneks vain pieniä tuhoja, mutta silti erittäin ärsyttävää.

Faltsu ei millään lailla ole pelokas. Kun se tuli meille kaikki oli kamalan jännää ja pelottavaa. Ollaan kuitenkin totuteltu  uusiin ja jänniin asioihin, joten nykyään mennään rohkeasti nuuskimaan ja tutustumaan. Paukku- tai meluherkkä poju ei ole. Se rakastaa makoilla parvekkeen sohvalla, silloin kun ukkonen paukkuu. Se on viime kuukausina saanut myös paljon itsevarmuutta lisää, sillä se on oppinut uusia asioita ja voittanut "pelkonsa". Esimerkiksi juhannuksena se pääsi ensimmäistä kertaa uimaan ja sen jälkeen aina kun mennään rantaan, niin Faltsu ei haluaisi lopettaa uimista vaikka kuinka väsyttäis.

Vaikka pieniä oikkuja ja kommelluksia tapahtuu välillä, on yhteiselo ollut mukavaa ja tapahtumarikasta. Joka päivä voi olla ylpeä tuon pienen miehen kehittymisestä. Usein saadaan kehuja kiltteydestä ja rauhallisuudesta.






sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Beauceron Erikoisnäyttely Tammela 30.8.2014

Näin vuodet taas vierähti ja oli erkkarin aika. Itseäni jännitti aivan kalamasti, sillä Faltsun kanssa juokseminen on ollu yhtä pomppimista suunnasta toiseen. Luotin siihen, että pieni herra osaisi paikan päällä käyttäytyä.

Kävimme perjantaina hakemassa ranskalaisen tuomarin lentokentältä ja sen jälkeen suuntasimme kohti Tammelaa.  Tuomari oli todella ystävällinen ja sympaattinen vanhempi rouva.  Hänellä on kokemusta koirista ja beauceroneista todella monen vuoden takaa. Keskustelimme illallisella todella paljon koirista ja niiden jalostuksesta.

Aamulla meillä oli aikainen herätys ja pitkä päivä edessä. Faltsulle olin ottanu häkin mukaan, jossa se saisi rauhassa olla. Häkki ei kuitenkaan osoittautunut lempi paikaksi, mutta kyllä se sinne kuitenkin meni kun käski.

Olin ilmoittanut Faltsun urosten juniori-luokkaan, johon oli ilmoittautunut kymmenen koiraa. Meidät arvosteltiin ensinmäiseksi. Aluksi oli vaikeuksia saada koira pysymään paikoillaan, mutta lopuksi seistiin todella nätisti. Juokseminen sujui todella hyvin vaikka vauhtia olikin todella paljon.

Tuloksena oli JUN-EH, mikä oli mielestäni hyvä tulos. Tässä tuomarin arvio:

"10kk , dcc, erinomainen kokonaisuus,sopusuhtainen, hyvin rakentunut , vahva luusto, lähenevät pään linjat, hyvin kannetut korvat, erinomainen silmien muoto ja väri, jännittynyt selkä , hyvä takaosa, erinomainen karvan ja pohjavillan laatu, karvan pituus on hyvä, hyvin laskeutuva rinta, sopivan pituinen häntä, ruskea voisi olla punaisempi/tummempi, normaali liike ja esiintyy erittäin hyvin. Ja rodunomainen lähestyessä."
 

 
 
 
Luokassa oli todella korkeita koiria, jopa liian korkeita. Keskustelin tuomarin kanssa jälkeen päin koirien korkeudesta ja hän oli sitä mieltä, että osa oli varmasti ylikorkeita, mutta jos hän olisi mitannut kaikki koirat päivä olisi vielä enemmän venynyt.
 
Tarkoituksena olisi mennä joulukuussa Helsinki Winner 2014- näyttelyyn Machon ja Faltsun kanssa. Ilmoittautumisen hinta on aika kirpaiseva, mutta onhan se myös hieno tapahtuma ja taas uusi kokemus.

tiistai 26. elokuuta 2014

Faltsun tarina

Olemme avomieheni kanssa molemmat koiraihmisiä ja koiran hankkiminen oli loppujen lopuksi helppo yhteinen päätös. Olimme jo useaan otteeseen katsoneet potentiaalisten rotujen pentueita, mutta tuloksetta. Rotu ei minulle ole kaikki kaikessa, mutta rotuna beauceronit ovat tulleet tutuiksi ja elämässäni on kuitenkin ollut jo kaksi aivan mainiota yksilöä.

Siitä lähtien, kun Machon kasvattaja ilmoitti suunnitteilla olevasta pentueesta, niin pentukuumeeni vaan yltyi. Seurasin intensiivisesti pentujen kuvia ja uusia tietoja. Mielestäni oli paras vaihtoehto hankkia pentu tutulta kasvattajalta. Olin jo hieman luopunut ideasta. Eräänä päivänä kasvattajamme oli ilmoittanut, että enään yksi pentu etsii kotia. Tämä pentu oli yksi niistä, joista olin kiinnostunut.

Eräänä keväisenä lauantaina juttelimme jälleen kerran koiran hankkimisesta. Tällä kertaa keskustelu oli vielä vakavempi. Kävimme läpi asioita, joita hankinta meiltä vaatisi: rahaa, aikaa, pitkää pinnaa, aikaa ja aikaa. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että nukutaan vielä yön yli.

Aamulla katselimme pennun kuvia ja olin vielä varmempi siitä, että haetaan nappisilmä kotiin. Sovimme kasvattajan kanssa treffit samalle päivälle. Ajomatka Keuruulle tuntui kestävän ikuisuuden, sillä en malttanut odottaa, että pääsemme perille.

Kun vihdoin ja viimein pääsimme perille, meidät otti vastaan kasvattajan muut koirat. Kiinnitin heti huomion aulassa olevan huoneen oviportin takana olevaan nappisilmään, joka aivan viilipyttynä istui ja tuijotti. Olin aivan myyty.

Keskustelimme tovin ja kävimme asioita läpi. Hetken päästä pääsimme tutustumaan pieneen karvapalloon, joka juoksi iloisena luoksemme. Vietimme jonkin aikaa kasvattajalla, kunnes meidän oli pakko lähteä kotia kohti, sillä meillä oli vielä useamman tunnin kotimatka.

Muistan ikuisesti sen, kun pieni nappisilmä tuijotti minua koko automatkan  eikä suostunut nukkumaan. Päästyämme perille kaikki oli kamalan jännittävää. Pieni maalaistollo kaupungissa. Pentu kuitenkin rentoutui ja nukkui yön hyvin.





Voisin kirjoittaa alkuajoista vaikka romaanin, jos joku jaksaisi lukea. Tämä varmaan riittää näin ensimmäiseksi tekstiksi. Ensi kerralla esittelen itse Örkin. Rakkaalla lapsellahan täytyy olla monta nimeä.

-Krista

Hiljaisuutta ja uudet tuulet

Blogi on ollut hiljainen, jopa kuollut, hyvinkin pitkään. Nyt tarkoituksena on herättää se takaisin henkiin. Viimeisen puolentoista vuoden aikana on tapahtunut suuria muutoksia, mutta niistä suurin ja karvaisin on uusi perheenjäsen Faltsu.

Jatkossa blogi kertoo ja kuvaa pienen miehenalun elämää Helsingissä. Coco ja Macho ovat yhä osa elämääni, mutta muutettuani yhteen avomieheni kanssa en niitä ihania karvaisia eläimiä voinut ottaa kanssamme asumaan kerrostaloon. Useiden ja pitkien keskutelujen jälkeen päätimme hankkia uuden perheenjäsenen. Tästä kerron enemmän omassa kirjoituksessa!


Nyt täytyy työstää blogin uutta ilmetta! Palaan pian uuden tekstin kera!


-Krista