Avataran Fallagher & Avataran DiMaggio

Toteemi

Ystävystytään

Kun Örkki tuli meille viime vuonna, niin Macho ei pystynyt sietämään sitä. Varmasti siihen vaikutti se, että Macho oli mustasukkainen minusta ja se puolusti reviiriiän ja Cocoa. Aluksi se kävi Örkin päälle, kuin yleinen syyttäjä. Mitään pahaa ei koskaan tapahtunut, mutta se vaan  ärisi.

Ollaan käyty Espoossa säännöllisesti, jotta pojat saisivat pikkuhiljaa tutustua toisiinsa. Poikien tutustuminen meni vuoden mittaan parempaan suuntaan. Muutama viikko sitten meidän vanhin beauceroni Coco jouduttiin lopettamaan. Macho oli kaverin poismenosta hyvinkin alakuloinen. Tultiin siihen tulokseen, että Örkki menee Espooseen seurakoiraksi. Machon ärinä ja murina oli loppunu kokonaan. Macho saattaa silloin tällöin komentaa Örkkiä, jos on liikaa virtaa tai se häseltää turhaan. Muuten pojat käyvät tyytyväisinä uimassa ja lenkeillä. Ne makaa jo metrin päässä toisistaan, mikä on jo todellinen saavutus.

Joskus Örkki saattaa kokeilla rajojaan esimerkiksi viemällä Macholta lelun, mutta Macho ei siltikään ärähtele enään. Olen niin onnellinen siitä, että nuo kaksi karvapyllyä elävät sulassa sovussa! Pyritään ylläpitämään ja edistämään poikien suhdetta. Iso kiitos kuuluu myös isälleni, joka on viettänyt paljon aikaa poikien kanssa!

Uusi vuosi & uudet kujeet

Mukavaa Uutta Vuotta! Täällä taas ollaan. Uusi vuosi vierähti meillä mukavasti kotona nautiskellen. Hieman meitä tuo aatto jännitti, koska pauketta tulisi olemaan todella paljon. Örkki on todella rauhallinen koiruus, mutta nyt oli kuitenkin uusi tilanne.

Ollan pyritty "altistaa" Örkkiä kaikelle mahdolliselle alusta asti. Muistan vieläkin, kun pieni beauceronin alku murisi ja haukkui posteljoonin polkupyörälle, koska se oli niin kamalan pelottava. Helsingissä, kun asutaan, niin näkyy ja kuuluu kaikenlaisia ääniä. Ensimmäisinä öinä Örkki haukkui jokaiselle pienelle äänelle, joka kuului. Muutaman komennuksen jälkeen se kuitenkin rauhottui ja lopetti. Kesällä Helsingissä oli todella kova ukkosmyrsky. Siinä koeteltiin koiran ääniherkkyyttä toden teolla. Huomattiin kuitenkin ettei toinen ole moksiskaan, vaan nukkui tyytyväisenä parvekkeen sohvalla.


Uuden vuoden aattoa edeltävänä iltana jotkut sankarit oli jo paukuttelemassa raketteja meidän lähimaastossa. Lenkin aikana Örkki saattoi muutaman kerran pysähtyä ja kuunnella, mutta aika nopeasti jatkoi sitä mikä jäi kesken. Aattona pidettiin parvekkeen ovea auki, jotta pauke kuuluisi sisälle. Eipä sekään säikäyttänyt tai häirinnyt. Enne puolta yötä käveltiin Timin vanhemmille ja pauketta alkoi jo silloin olemaan aika paljon. Hieman alkoi koira jännittymään aj stressaamaan tilannetta, mutta perillä rauhoittui nopeasti.

Kokonaisuudessaan ilta meni hyvin ja toivottavasti tulevaisuudessa menee yhtä rennosti!

Onko daddy kotona?

Syksy saapuu

Täällä taas pitkästä aikaan. Päivät menevät niin nopeasti,ettei edes muista kirjoittaa blogia. Pahoittelut siitä! Meillä on arki rullannut hyvin, jos ei lasketa sitä, että Örkki päätti tehdä meidän vessapaperirullasta lumihiutaleita. Alla kuva kauniista koristelusta.

Poika on selkeästi taiteelliinen ja kuten kasvattaja meille haettaessa sanoi: " Kyllä se Faltsu keksii jotain tekemistä, jos sillä on tylsää!". Ja näinhän se on. Meillä on kengät, sukat, alusvaatteet, kaukosäädin ja jokin muu asia saanut kyytiä.

Syksykin on tullut hirveellä vauhdilla, jopa niinkin nopeasti, että meidän ihana Örkki täytti viime viikon sunnuntaina 1- vuotta. Onnea vielä sisaruksille ! <3

Ihan synttäreiden kunniaksi tein pojulle herkullisen aamupalan. Meillä oli pakastimessa hirven lihaa, joten keitin sitä. Jos satuin poistumaan keittiöstä lihan keittämisen aikana, niin herra tulee komentamaan takaisin keittiöön. Kun liha oli valmis, niin sekoitin lihaan rahkaa. Örkki oli aivan onnesta sekaisin eikä tiennyt miten päin olla, kun keittiössä oli niin ihania tuoksuja.

 Lopuksi onnistuin rauhassa sekoittamaan synttäriannoksen ja jopa ottamaan kuvan meidän suurestä Örkistä. Onhan se nyt niin komia ja samalla kamalan suloinen!

Meidän perusarjen ohessa ollaan käyty Timin vahempien mökillä Ikaalisissa. On ihanaa olla välillä poissa kaupungin vilinästä ja Örkkikin selkeästi nauttii siitä. Toinen juoksee vapaana ja heittelee ittelensä leluja. Todennäköisesti joudutaan ostamaan jostain rivitalo tai omakotitalo todella isolla pihalla, jossa karvapallo saisi juosta päivät pitkät.

Kerrostalossa asuminen ei ole kyllä paras mahdollinen vaihtoehto uroskoiran kanssa. Varsinkin nyt, kun nartut kiinnostaa aivan liikaa. Joka kerta, kun jossain on juoksunen narttu niin korvat ja järki jää kotiin ja kuuluu jatkuvaa ininää ja ulinaa Örkistä. Se on hyvinkin rasittavaa.

Tästä syystä ollaan Timin kanssa mietitty kastraatiota, sillä se rauhottais meidän elämää todella, todella paljon. Lenkkeily ja arkikin olisi niin paljon helpompaa. Todennäköisesti kastraatio tehdä talven tai kevään aikana, kunhan löytyy meille sopiva ajankohta ja paikka.

Erkkari vol. 2

Tässä vielä muutama kuva Beauceron erikoisnäyttelystä, joka järjestettiin Tammelassa.

Agilityn ihmeellinen maailma

Sunnuntaina kävimme tutustumassa agilityn ihmeelliseen maailmaan. Tarkoituksena oli hieman tutustua halliin ja sieltä löytyviin ihmeellisiin vempeleisiin. Olen Machon kanssa muutama vuosi sitten käynyt treenailemassa, joten teki itsellenikin hyvää palautella asioita muistiin.









Treenipaikka oli Koirakoulu Kompassin tilat, jotka olivat todella siistit ja viihtyisät. Voin lämpimästi suositella! Annoimme Faltsun hetken tutkia paikkoja, jonka jälkeen tutustuttiin putkeen. Se on mielestäni helpoin "este" näin alkuun.

 Selkeästi kaikki uusi hieman jännitti, mutta lyhensimme putken niin, että toiselle puolelle näki selvästi. Jäin Faltsun kanssa ja Timi meni toiseen päähän. Aluksi putkeen mentiin Timin ja pallon perässä ja siihen sitten lisättiin "putki"- käsky. Hetkessä se oli jo tajunnut homman ja putkea vaan pidennettiin ja pidennettiin.

Välillä pidettiin pieniä taukoja, ettei vaan poju väsähdä heti ja mielenkiinto säilyy. Paussit veirähti parhaiten pallon kanssa ja sitten jatkettin. Olin varannut agility-puolen meille tunniksi, mutta tiesin ettei me siellä niin kauaa olla. Koska putki sujui niin hyvin päätin, että lisätään haastetta ja kokeillan pussia.

Haasteena "pussissa" on se pressuosa, jonka koira joutuu itse ns. avaamaan.  Aluksi teimme niin, että Timi piti päätyä auko, jotta Faltsu tottuisi esteeseen ja ettei pressu jännitäis. Kun käsky oli hallussa, niin alettiin pienentämään ulosmenoaukkoa. Lopuksi Faltsu meni rohkeasti itse pressun läpi!

Valitettavasti kuvat eivät ole ihan parhaimpia, mutta  muutaman kerkesin ottamaan. Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti Faltsusta ja olen todella ylepä pienestä miehestä. Se oli illalla aivan poikki, koska se oli antanut kaikkensa treeneissä. Aivan varmasti menemme uudestaan!

Koirakaverit

Faltsu on pennusta lähtien tykännyt muista koirista, mutta nyt varttuessa se on alkanut valikoivaksi. Joidenkin uroksien kanssa on kismaa, mutta taas toisten kanssa herra tulee todella hyvin toimeen. Hyvänä esimerkkinä on Örkin paras kaveri Boris, joka on 1- vuotias husky. Boris on hyvinkin valikoiva koira ja tulee omistajansa mukaan toimeen hyvinkin harvan koiran kanssa.

Kuitenkin pojilla on aina mennyt todella hyvin keskenään. Painitaan, näykitään, juostaan, painitaan jne. Tätä jatkuu kunnes ei vaan enää yksinkertaisesti jaksa. Painiminen on Örkin mielestä parasta varsinkin, kun on kaverin kanssa samalla aaltopituudella.Muitakin uroskavereita toki on, mutta mielestäni Faltsun ja Boriksen temmelystä on niin mahtava katsoa!

Narttujen kanssa kaikki sujuu myös hyvin, kunnes vastaan tulee todella hyvän tuoksuinen tytsy. Silloin Faltsu ei voi enää keskittyä mihinkään muuhun. Tuo  on välillä hyvinkin rasittavaa. Minkäs sille voi, että toinen alkaa ymmärtää mitä tytöt on .

Hauskin koirakavereissa on, että Faltsu haluaisi olla kaikkien pienien koirien ystävä. Nuo pienemmät yksilöt eivät vain oikein ymmärrä, ettei toinen halua mitään pahaa. Vastaan on kuitenkin tullut muutama todella mukava ja hauska tapaus.

Sunnuntaiksi varasin meille Konalasta agilityhallivuoron, niin päästään vihdoin treenaamaan alkeita! En malta odottaa!

Esittelyssä itse Örkki

Faltsu, Örkki, Örkkimörkki, Föltsi... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, vai miten se meni?  Pojun oikea nimi on Avataran Fallagher ja syntynyt 05.10.2013, joten ikääkin on jo kohta vuosi. Ensinmäisestä yöstä lähtien herra on ollut hyvinkin pirstakka ja veikeä tapaus.

Meillä ollaan kaikkiruokaisia, joten sen suhteen ei ole mitään ongelmia ollut. Suurimppiin herkkuihin taitaa lukeutua veriletut ja kurkku. Meillä syödään pääsääntöisesti nappuloita, mutta aina välillä annetaan lihaa. Kerrostalossa asumisen huono puoli on se, että kun masu toimii turhankin hyvin, niin pihalle ei kuitenkaan kauhean nopeasti pääse. Onneksi tätä ongelmaa ei kuitenkaan useasti ole.

Luonteeltaan Örkki on todella kiltti ja ihmisrakas. Toki löytyy myös löytyy niitä päiviä, jolloin korvat ja kuulo ovat täysin kadoksissa. Onneksi niitä on kuitenkin harvoin. Yleisesti Faltsun kouluttaminen on ollut helppoa, sillä se oppii nopeasti ja haluaa mielyttää meitä molempia. Tarkoituksena on tässä kuussa tutustua agilityn ihmeelliseen maailmaan.

Faltsulla on myös tämmöisiä rodulle ominaisia ja hieman erikoisia tapoja. Esimerkiksi kuten alla olevista kuvista näkee, Faltsu luulee olevansa kamalan pieni sylikoira. Toinen samantyylinen tapa on pään roikottaminen sohvalta. Tätä tekevät myös vanhempani beauceronit. Viimeisenä erikoisena tapana on pyllyn laittaminen sohvalle, eli ihan kuin hän istuisi sohvalla. Näitä erikoisia tapoja saa edelleen ihmetellä ja nauraa niille!

 

Faltsun lempparipuuhaa on naaman ja jalkojen nuoleminen, jota se saatta yölläkin käydä tekemässä. Toinen lempparijutut on tennispallo. Itseasiassa Faltsu on aivan pallofriikki, se tekee ihan mitä vaan, jotta sille heitettäis palloa. Koulutuksen apuna olen siis käyttänyt tennispalloa, koska se on pojulle paras palkkaus vaikka herkut maistuvat myös.

Tihutöitä on myös kerennyt tekemään. Hieman on jalkalistaa nakerrettu, kenkiä pureskeltu, kenkien nauhoja avattu, aurinkolasit tuhottu, pleikakrin ohjaimia pureskeltu yms. Kyllä näitä löytyy, mutta onneks vain pieniä tuhoja, mutta silti erittäin ärsyttävää.

Faltsu ei millään lailla ole pelokas. Kun se tuli meille kaikki oli kamalan jännää ja pelottavaa. Ollaan kuitenkin totuteltu  uusiin ja jänniin asioihin, joten nykyään mennään rohkeasti nuuskimaan ja tutustumaan. Paukku- tai meluherkkä poju ei ole. Se rakastaa makoilla parvekkeen sohvalla, silloin kun ukkonen paukkuu. Se on viime kuukausina saanut myös paljon itsevarmuutta lisää, sillä se on oppinut uusia asioita ja voittanut "pelkonsa". Esimerkiksi juhannuksena se pääsi ensimmäistä kertaa uimaan ja sen jälkeen aina kun mennään rantaan, niin Faltsu ei haluaisi lopettaa uimista vaikka kuinka väsyttäis.

Vaikka pieniä oikkuja ja kommelluksia tapahtuu välillä, on yhteiselo ollut mukavaa ja tapahtumarikasta. Joka päivä voi olla ylpeä tuon pienen miehen kehittymisestä. Usein saadaan kehuja kiltteydestä ja rauhallisuudesta.

Beauceron Erikoisnäyttely Tammela 30.8.2014

Näin vuodet taas vierähti ja oli erkkarin aika. Itseäni jännitti aivan kalamasti, sillä Faltsun kanssa juokseminen on ollu yhtä pomppimista suunnasta toiseen. Luotin siihen, että pieni herra osaisi paikan päällä käyttäytyä.

Kävimme perjantaina hakemassa ranskalaisen tuomarin lentokentältä ja sen jälkeen suuntasimme kohti Tammelaa.  Tuomari oli todella ystävällinen ja sympaattinen vanhempi rouva.  Hänellä on kokemusta koirista ja beauceroneista todella monen vuoden takaa. Keskustelimme illallisella todella paljon koirista ja niiden jalostuksesta.

Aamulla meillä oli aikainen herätys ja pitkä päivä edessä. Faltsulle olin ottanu häkin mukaan, jossa se saisi rauhassa olla. Häkki ei kuitenkaan osoittautunut lempi paikaksi, mutta kyllä se sinne kuitenkin meni kun käski.

Olin ilmoittanut Faltsun urosten juniori-luokkaan, johon oli ilmoittautunut kymmenen koiraa. Meidät arvosteltiin ensinmäiseksi. Aluksi oli vaikeuksia saada koira pysymään paikoillaan, mutta lopuksi seistiin todella nätisti. Juokseminen sujui todella hyvin vaikka vauhtia olikin todella paljon.

Tuloksena oli JUN-EH, mikä oli mielestäni hyvä tulos. Tässä tuomarin arvio:

"10kk , dcc, erinomainen kokonaisuus,sopusuhtainen, hyvin rakentunut , vahva luusto, lähenevät pään linjat, hyvin kannetut korvat, erinomainen silmien muoto ja väri, jännittynyt selkä , hyvä takaosa, erinomainen karvan ja pohjavillan laatu, karvan pituus on hyvä, hyvin laskeutuva rinta, sopivan pituinen häntä, ruskea voisi olla punaisempi/tummempi, normaali liike ja esiintyy erittäin hyvin. Ja rodunomainen lähestyessä."

 

 

 

 

Luokassa oli todella korkeita koiria, jopa liian korkeita. Keskustelin tuomarin kanssa jälkeen päin koirien korkeudesta ja hän oli sitä mieltä, että osa oli varmasti ylikorkeita, mutta jos hän olisi mitannut kaikki koirat päivä olisi vielä enemmän venynyt.

 

Tarkoituksena olisi mennä joulukuussa Helsinki Winner 2014- näyttelyyn Machon ja Faltsun kanssa. Ilmoittautumisen hinta on aika kirpaiseva, mutta onhan se myös hieno tapahtuma ja taas uusi kokemus.