Siitä lähtien, kun Machon kasvattaja ilmoitti suunnitteilla olevasta pentueesta, niin pentukuumeeni vaan yltyi. Seurasin intensiivisesti pentujen kuvia ja uusia tietoja. Mielestäni oli paras vaihtoehto hankkia pentu tutulta kasvattajalta. Olin jo hieman luopunut ideasta. Eräänä päivänä kasvattajamme oli ilmoittanut, että enään yksi pentu etsii kotia. Tämä pentu oli yksi niistä, joista olin kiinnostunut.
Eräänä keväisenä lauantaina juttelimme jälleen kerran koiran hankkimisesta. Tällä kertaa keskustelu oli vielä vakavempi. Kävimme läpi asioita, joita hankinta meiltä vaatisi: rahaa, aikaa, pitkää pinnaa, aikaa ja aikaa. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että nukutaan vielä yön yli.
Aamulla katselimme pennun kuvia ja olin vielä varmempi siitä, että haetaan nappisilmä kotiin. Sovimme kasvattajan kanssa treffit samalle päivälle. Ajomatka Keuruulle tuntui kestävän ikuisuuden, sillä en malttanut odottaa, että pääsemme perille.
Kun vihdoin ja viimein pääsimme perille, meidät otti vastaan kasvattajan muut koirat. Kiinnitin heti huomion aulassa olevan huoneen oviportin takana olevaan nappisilmään, joka aivan viilipyttynä istui ja tuijotti. Olin aivan myyty.
Keskustelimme tovin ja kävimme asioita läpi. Hetken päästä pääsimme tutustumaan pieneen karvapalloon, joka juoksi iloisena luoksemme. Vietimme jonkin aikaa kasvattajalla, kunnes meidän oli pakko lähteä kotia kohti, sillä meillä oli vielä useamman tunnin kotimatka.
Muistan ikuisesti sen, kun pieni nappisilmä tuijotti minua koko automatkan eikä suostunut nukkumaan. Päästyämme perille kaikki oli kamalan jännittävää. Pieni maalaistollo kaupungissa. Pentu kuitenkin rentoutui ja nukkui yön hyvin.
Voisin kirjoittaa alkuajoista vaikka romaanin, jos joku jaksaisi lukea. Tämä varmaan riittää näin ensimmäiseksi tekstiksi. Ensi kerralla esittelen itse Örkin. Rakkaalla lapsellahan täytyy olla monta nimeä.
-Krista
