Esittelyssä itse Örkki

Faltsu, Örkki, Örkkimörkki, Föltsi... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, vai miten se meni?  Pojun oikea nimi on Avataran Fallagher ja syntynyt 05.10.2013, joten ikääkin on jo kohta vuosi. Ensinmäisestä yöstä lähtien herra on ollut hyvinkin pirstakka ja veikeä tapaus.

Meillä ollaan kaikkiruokaisia, joten sen suhteen ei ole mitään ongelmia ollut. Suurimppiin herkkuihin taitaa lukeutua veriletut ja kurkku. Meillä syödään pääsääntöisesti nappuloita, mutta aina välillä annetaan lihaa. Kerrostalossa asumisen huono puoli on se, että kun masu toimii turhankin hyvin, niin pihalle ei kuitenkaan kauhean nopeasti pääse. Onneksi tätä ongelmaa ei kuitenkaan useasti ole.

Luonteeltaan Örkki on todella kiltti ja ihmisrakas. Toki löytyy myös löytyy niitä päiviä, jolloin korvat ja kuulo ovat täysin kadoksissa. Onneksi niitä on kuitenkin harvoin. Yleisesti Faltsun kouluttaminen on ollut helppoa, sillä se oppii nopeasti ja haluaa mielyttää meitä molempia. Tarkoituksena on tässä kuussa tutustua agilityn ihmeelliseen maailmaan.

Faltsulla on myös tämmöisiä rodulle ominaisia ja hieman erikoisia tapoja. Esimerkiksi kuten alla olevista kuvista näkee, Faltsu luulee olevansa kamalan pieni sylikoira. Toinen samantyylinen tapa on pään roikottaminen sohvalta. Tätä tekevät myös vanhempani beauceronit. Viimeisenä erikoisena tapana on pyllyn laittaminen sohvalle, eli ihan kuin hän istuisi sohvalla. Näitä erikoisia tapoja saa edelleen ihmetellä ja nauraa niille!

 

Faltsun lempparipuuhaa on naaman ja jalkojen nuoleminen, jota se saatta yölläkin käydä tekemässä. Toinen lempparijutut on tennispallo. Itseasiassa Faltsu on aivan pallofriikki, se tekee ihan mitä vaan, jotta sille heitettäis palloa. Koulutuksen apuna olen siis käyttänyt tennispalloa, koska se on pojulle paras palkkaus vaikka herkut maistuvat myös.

Tihutöitä on myös kerennyt tekemään. Hieman on jalkalistaa nakerrettu, kenkiä pureskeltu, kenkien nauhoja avattu, aurinkolasit tuhottu, pleikakrin ohjaimia pureskeltu yms. Kyllä näitä löytyy, mutta onneks vain pieniä tuhoja, mutta silti erittäin ärsyttävää.

Faltsu ei millään lailla ole pelokas. Kun se tuli meille kaikki oli kamalan jännää ja pelottavaa. Ollaan kuitenkin totuteltu  uusiin ja jänniin asioihin, joten nykyään mennään rohkeasti nuuskimaan ja tutustumaan. Paukku- tai meluherkkä poju ei ole. Se rakastaa makoilla parvekkeen sohvalla, silloin kun ukkonen paukkuu. Se on viime kuukausina saanut myös paljon itsevarmuutta lisää, sillä se on oppinut uusia asioita ja voittanut "pelkonsa". Esimerkiksi juhannuksena se pääsi ensimmäistä kertaa uimaan ja sen jälkeen aina kun mennään rantaan, niin Faltsu ei haluaisi lopettaa uimista vaikka kuinka väsyttäis.

Vaikka pieniä oikkuja ja kommelluksia tapahtuu välillä, on yhteiselo ollut mukavaa ja tapahtumarikasta. Joka päivä voi olla ylpeä tuon pienen miehen kehittymisestä. Usein saadaan kehuja kiltteydestä ja rauhallisuudesta.